Eräänä elokuisena aamuna ollessani Kustavissa istuin rantakalliolla hiljaisuuden vallitessa ympärilläni lukuun ottamatta lintujen aamuviserryksiä, joka on musiikkia korville. Lähellä olevan niemenkärjen takaa ui hiljalleen kyhmyjoutsen poikasineen kohti paikkaa, jossa ihailin auringon nousua ja merimaisemaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti